23. elokuuta 2007

Chomsky-Foucault: Oikeudenmukaisuus tai valta

"Totalitaarisissa valtioissa propaganda toimii aivan eri tavalla kuin demokraattisissa yhteiskunnissa. Hieman kärjistäen voi sanoa, että niissä valtio päättää poliittisesta linjasta, ja jokaisen on mukauduttava siihen. Demokraattisissa yhteiskunnissa menetelmät ovat toisenlaisia. "Linjaa" ei koskaan julisteta sellaisenaan, se oletetaan itsestään selväksi. Tuloksena on eräänlainen "aivopesu vapaudessa." (Noam Chomsky Daniel Mermetin haastattelussa "Aivopesua vapaudessa", julkaistu suomeksi Le Monde diplomatique III -pokkarissa)

Seuraava teksti on ote keskustelusta, jonka Noam Chomsky ja Michel Foucault kävivät Eindhovenin teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1971 (Le Monde diplomatique Août 2007).*

NC: Kansalaistottelemattomuus on suora haaste sitä vastaan, mitä valtio – mielestäni väärin perustein – pitää laillisena. On yhtä oikein estää valtiota tekemästä rikoksia kuin on rikkoa liikennesääntöjä, jotta estäisi murhan. Jos ajan päin punaista valoa ja tarkoituksenani on estää joukkomurha, en syyllisty laittomaan tekoon, vaan avunantoon niille, jotka ovat hengenvaarassa. Kukaan tervejärkinen tuomari ei silloin langettaisi minulle tuomiota liikennerikkeestä.

MF: Kun te syyllistytte Yhdysvalloissa laittomaan tekoon, oikeutatteko te toimintanne vetoamalla korkeampaan oikeudenmukaisuuteen ja laillisuuteen vai perusteteletteko te sitä luokkataistelulla, siis sillä, että toimintanne edistää proletariaatin asiaa, sen taistelua hallitsevaa luokkaa vastaan?

NC: Periaatteessa olisi oikein toimia laillisia instituutioita vastaan, jos se murentaisi valtaa ja sortoa yhteiskunnassa. Voimassaoleva laki heijastaa kuitenkin myös kunniallisia, inhimillisiä arvoja, joten oikein tulkittuna sitä voidaan käyttää valtion mielivaltaisia päätöksiä vastaan. Tätä tosiasiaa voi käyttää hyväkseen ja näin heikentää hallitsevaa valtajärjestelmää.

MF: Te siis kritisoitte vallitsevaa oikeusjärjestystä puhtaamman oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta jos taistelu koskee oikeudenmukaisuutta, silloin kysymys on vallankäytön välineestä; kysymys ei ole siitä, että toivoisi sen päivän koitavan, jolloin ihmisiä palkitaan kykyjensä ja rangaistaan puutteittensa mukaan. Sen sijaan, että yhteiskunnallinen taistelu ajatellaan oikeudenmukaisuuden termein, pitäisi korostaa oikeudenmukaisuutta yhteiskunnallisen taistelun näkökulmasta. Proletariaatti ei käy sotaa hallitsevaa luokkaa vastaan siksi, että se pitäisi tätä sotaa oikeutettuna. Proletariaatti taistelee hallitsevaa luokkaa vastaan, koska se haluaa päästä valtaan. Ja koska se haluaa kumota hallitsevan luokan vallan, se pitää tätä sotaa oikeutetuna.

NC: En ole samaa mieltä.

MF: Sotaa käydään voiton vuoksi, ei siksi, että se olisi oikeutettua.

NC: En ole samaa mieltä. Jos vosiin vakuuttua siitä, että proletariaatin valtaantulo johtaisi terroristiseen poliisivaltioon, josta vapaus, ihmisarvo ja hyväksyttävät ihmissuhteet katoaisivat, pyrkisin estämään sen. Mielestäni ainoa syy toivoa sitä [proletariaatin valtaantuloa] on uskoa – oikein tai väärin – että tällainen vallansiirto vahvistaa inhimillisiä perusarvoja.

MF: Kun proletariaatti ottaa vallan, on mahdollista, että se käyttää sitä voitettuja luokkia vastaan väkivaltaisesti ja diktatorisesti verenvuodatustakaan välttämättä. En ymmärrä, millä perustein sitä voisi vastustaa. Nyt te kysytte minulta: entä jos proletariaatti käyttää tätä veristä, tyrannimaista ja epäoikeutettua valtaa itseään vastaan? Vastaan teille: se ei ole mahdollista, koska silloin proletariaatilla ei olisi todellista valtaa, vaan valta olsii jonkin muun luokan – byrokratian tai pikkuporvariston jäänteiden – käsissä.

NC: Olen eri mieltä tällaisesta vallankumouskäsityksestä monesta syystä, jotka ovat sekä historiallisia että periaatteellisia. Jos teorian hyväksyisikin vaikkapa vain argumentin vuoksi, niin siihen sisältyy se – mielestäni väärä – oletus, että proletariaatilla on oikeus ottaa valta ja käyttää sitä väkivaltaisesti, verisesti ja epäoikeudenmukaisesti, koska se johtaa nykyistä oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan, jossa valtio kuihtuu pois, proletariaatista tulee universaalinen luokka jne. Ilman tätä tulevaisuudessa odottavaa oikeutusta ajatus väkivaltaisesta ja verisestä proletariaatin diktatuurista olisi täysin väärä. Itse suhtaudun erittäin suurella epäilyllä kaikenlaisiin puheisiin proletariaatin väkivaltaisesta ja verisestä diktatuurista varsinkin, kun sen esittävät etujoukoksi julistautuneen puolueen edustajat. On olemassa riittämiin historiallista kokemusta siitä, mihin heidän vallantavoittelunsa johtaa.

Suomennos Hannu Reime [Suomentajan huomautus: Keskustelu käytiin Vietnamin sodan aikana, jolloin ajatus kansalaistottelemattomuduesta oli vahvasti esillä sodanvastaisessa liikkeessä Yhdysvalloissa. Foucault'n puheissa heijastuu aikakauden maolaisuus.]
Julkaistu englanniksi kirjassa The Chomsky-Foucault Debate on Human Nature. The New Press. New York 2006.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Kiitos, Hannu Reime tästä aivan loistavasta vinkistä. Kun ajattelee mihin aikaan tämä keskustelu käytiin, niin täytyy kyllä ihmetellä Foucault'n näkemyksiä ...