Professori Jaakko Hämeen-Anttila
Väyrysen kolumni (katso blogi 12. helmikuuta) nostaa esille Lähi-idän politiikan tärkeän tekijän, klaanit, jotka kilpailevat valtioiden kanssa kansalaisten lojaliteetista. Klaanit tosiaan ovat arkea Irakissa ja Libanonissa, joissa valtio on toissijainen toimija, klaanit ensisijaisia. Osittain tämä pätee palestiinalaisalueellakin.
Mutta ei juuri muualla. Kirjoituksessa on hieman hämäävää se, että nämä kolme aluetta on nostettu esiin esimerkinomaisesti vaikka kyse on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan vahvimmin klaaniutuneista maista. En myöskään usko, että klaanipolitiikka olisi mitenkään erityisesti leviämässä. Irakin miehitys on tietysti ajanut maan kaaokseen ja nostanut klaanit ennennäkemättömän tärkeään asemaan. Siellä klaanipolitiikka on levinnyt.
Mutta Libanonissa tilanne ei juurikaan ole muuttunut vuosikymmeniä vallinneesta. Libanon on vuorotellut sisällissodan ja jännitteisen rauhantilan välillä, mutta kansalaisten ensisijaisena samaistumiskohteena ovat koko ajan olleet heidän omat uskonto- ja klaaniryhmänsä. Siellä tilanne ei juurikaan ole muuttunut.
Muualla arabimaailmassa ei ole nähtävissä klaaniutumisen lisääntymistä. Erilaisia intressiryhmiä jokaisessa valtiossa tietysti on ja valtiot ovat Lähi-idässä aina olleet länsimaisia valtioita hajanaisempia yksiköitä, mutta minun on vaikea nähdä tässä tilanteen juurikaan muuttuneen viime aikoina. Irakia lukuunottamatta.
Irakin tilanne on myös osoittanut sen, että Lähi-itä on mainettaan stabiilimpi. Väyrysen esille tuomat taloudelliset ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat hyvin konkreettisia ja niiden ratkaiseminen vaatii tosiaan taloudellisten ja sosiaalisten olojen asteittaista parantamista ja samalla demokratisoitumisprosessin edistämistä.
Mutta on silti syytä panna merkille, että Irakin ajautuminen kaaokseen ei ole heijastunut kovin vahvasti ympäristöön, vaikka on toki turvallisuusriski. Se ei kuitenkaan ole saanut aikaan laajamittaista levottomuutta muissa maissa.
Lähi-idässä on kriisipesäkkeitä, Irak pahimpana, Palestiina ja Libanon seuraavilla sijoilla. Näistä vain Irakin tilanne on olennaisesti heikentynyt viime vuosina, Yhdysvaltojen sotilaallisen toiminnan seurauksena. Muualla tilanne ei ole käynyt uhkaavammaksi. Iranin kohdalla on huomattava, että tilanteen kiristyminen liittyy ensisijaisesti suurvaltapolitiikkaan, ei Lähi-idän sisäiseen kehitykseen.
Iranilla on täysi mahdollisuus elää sovussa lähinaapuriensa kanssa. Maa on pyrkinyt laajentamaan vaikutusvaltaansa mutta Iranin vaikutusvallan kasvu ei sinänsä ole turvallisuusuhka. Ydinaseeseen Iran on ilmeisesti pyrkimässä, mutta on vaikea nähdä, mitä konkreettista uhkaa tästä muodostuisi. Ydinaseen hankkiminen on Iranille ensisijaisesti arvovaltakysymys - ydinasekerhon jäsenenä Iranin poliittinen painoarvo kasvaisi - ja toissijaisesti puolustusstrategia. Maan kaksi rajanaapuria on miehitetty viime vuosina. Ydinasevaltiota ei lähdetä kevyesti miehittämään.
Irakin tilanne on kriittinen, mutta kokonaisuudessaan Lähi-idän tilanne ei ole muuttunut aiempaa uhkaavammaksi. Ei kyllä myöskään rauhoittunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti